Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

AR-puukot / AR-knives

Anssi Ruusuvuori 

 

     

AR-puukot on tuotenimi valmistamilleni puukoille ja veitsille. 

 

Tuoreimpia uutisia (5.9.2016)

Solingenin messu meni hienosti. Luento tuli pidettyä ja puukotkin kävi kaupaksi. Saksannettu kirja näytti hyvältä ja nyt vain toivotaan, että englanninkielinenkin käännös näkisi joskus päivänvalon. 

Kesä on ohi ja jonkin verran sain uutta aikaiseksi. Kuvassa näkyy ensimmäinsenä yritykseni tehdä vaihteeksi vähän "fiinimpää" taittopuukkoa (RWL-34 terä ja runko, abalon simpukkaupotukset, piilotetut neodyne magneetit). Seuraavana pitkäteräinen puukko, jonka terä on dellisen tavoin viimeistelty hiomapaperilla (800 grit hand rub finnish, niinkuin amerikkalaiset sanoo).

Lisäsin myös kuvagalleriaan muita uusimpia puukkoja.

"Constellation" taittopuukko 

visakoivupuukko, alumiinihelat

(uutisia 29.3.2016)

Hienoja uutisia: Sain juuri viesti kustantajalta, että Puukon Historian sakasankielinen versio on nyt valmis ja menee painoon ensi torstaina. Se valmistuu siten juuri sopivasti Solingenin veitsimessuille (30.4. - 1. 5. 2016). Olen menossa messuille puukkoineni ja pidän siellä myös luennon suomalaisen puukon historiasta ja kehityskulusta. Toivottavasti ei mene senat sakaisin. 

Kuvassa on viimeisin puukkoni, jonka sain juuri valmiiksi. Se on metsästyspuukko, joka sai nimen "Big Mac", kun sattuu olemaan vähän tavanomaista tukevampi. 

(uutisia 23.12.2015)

Kun onnistuin katkaisemaan ranteeni ja loukkaamaan selkäni runsas kuukausi sitten, niin sainpa siitä ainakin hyvän tekosyyn makoilla läppärin kanssa ja hieman modifioida vanhoja puukkokuviani; "tuoda ne nykyaikaan" niin sanoakseni. Keskeisenä ideana oli muokata kuvista paremmin yhteensopiva kokonaisuus vaihtamalla niiden taustaksi yksinkertaisia väriaiheita. Lähes kaikki sivuston kuvat on nyt vaihdettu ja sekaan laitettu myös kokonaan uusia puukkoja. Eli se siitä sitten ja ennen kaikkea: Hauskaa Joulua kaikille!

(uutisia 8.9.2015)

Kuvagalleriaan on nyt lisätty pari uutta puukkoa. Lisäksi uusimmassa Joe Kertzmsanin vuosikirjassa KNIVES 2016 on kuvia muutamista puukoistani. Tsekatkaa nämä vuosikirjat, jolleivat ole aiemmin tuttuja. Niistä löytyy hienoja kuvia parhaiden tekijöiden veitsistä ympäri maailmaa. (Aika nöyrältä tuntuu, että olen viime vuosien aikana itse päässyt tuohon joukkoon, mutta löytyyhän sieltä muitakin vähän vaatimattomampia tekeleitä.)

(uutisia 14.6.2015)

Fiskarsin puukkopäivillä tulin suureksi yllätyksekseni valituksi vuoden puukkosepäksi. Suuret kiitokset Suomen Puukkoseuralle tästä kunnianosoituksesta. 

Oheisessa Sorvarin Teuvon ottamassa kuvassa yritän poseerata parhaani mukaan. Rinnuksillani kimmeltävät vuoden puukkosepän käädyt: kiertopalkinto, jota on määrä käyttää Suomen Puukkoseuran virallisissa tapahtumissa. 

Kuvagalleriaan on lisätty pari uutta puukkoa.

 (uutisia 29.4.2015)

Hyviä uutisia (ainakin itselleni meinaan): Ensimmäisen kirjani saksalainen käännös on parhaillaan työn alla ja kustantaja (Wieland Verlag) toivoo saavansa sen valmiiksi ennen ensi joulua. Saksalaisesta versiosta tulee n. 250 sivuinen alkuperäisen 704 sivun sijaan, mutta lyhennys tehdään pääasiassa jättämällä pois suuri osa lopun kuvaosiosta. Näin on saatu säästettyä kirjan tärkein sisältö ja tarvittaessa vakava harrastaja voi hankkia alkuperäisen suomalaisen painoksen laajempine kuvamaterialeineen. (Suomenkieliset teokset on kyllä jo loppuunmyyty, mutta säilytin itselläni pienen varaston, jota voin tarvittaessa tarjota ainakin muutamalle ulkomaalaiselle keräilijälle.) Kunhan saksalainen painos on julkaistu, yritän saada aikaan sopimuksen myös englanninkielisestä versiosta. Käännöksen olen jo tehnyt, joten tarvitsen vain kustantajan. Toivottavsti sekin joissain vaiheessa järjestyy... 

Muuten olen pitänyt itseni kiireisenä päätöiden ohella toimimalla seuraavan Helsinki Knife Shown vastaavana järjestäjänä. Voit tarkistaa shown edistymisen sen verkkosivuilta (linkki vasemmalla) sekä Face Bookista. Muutama puukkokin on valmistunut ja lähdössä kohta Italiaan. Koitan päivittää kuvagalleriaa heti kun onnistun ottamaan vähän parempia otoksia viimeisimmistä töistä.

 

Puukkourani taustaa

Kun täytin kuusi vuotta isäni päätti, että minun ja veljeni oli jo aika oppia käsittelemään puukkoa. Olimme tuolloin kesämökillämme Kemiönsaarella, kaukana isommista kaupungeista (ja sairaaloista) ja tarinan mukaan kauhistunut äitini piiloutui koko opastuksemme ajaksi kaappiin. No, selvisimme sentään hengissä ja ajan myötä opin käyttämään puukkoa kaikenlaisiin puutöihin ja muihin askareisiin.

Vuonna 1993 olin jälleen kesämökillämme ja yritin keksiä jotain mielekästä tekemistä. Huomioni kiinnittyi silloin lukuisiin muovipäisiin puukkoihin, joita olin käyttänyt vuosien varrella ja aloin miettiä osaisinko valmistaa niihin paremmat kahvat ja tupet. Alkuinnostus tähän työhön tuli lähinnä muotoilun puolelta ja ensimmäiset mallit olivatkin melko omintakeisia ja epäpuukkomaisia, osa lähes käyttökelvottomia "muotoilu-tutkielmia". Vähitellen tulokset kuitenkin paranivat ja aloin löytää töihini perustellumpaa muotokieltä ja käytännöllisyyttä. Ilahduttavan tunnustuksen työstäni sain kun sarja varhaisia puukkojani valittiin Suomen muotoilunedistämiskeskus Design Forumin nuorten muotoilijoitten näyttelyyn (Nuorten Forum 1996). Tästä lähtien puukkojani onkin ollut myynnissä Helsingin Design Forumin myymälässä ja se on edelleen tärkeä "näyteikkunani" kansallisille ja kansainvälisille markkinoille.

Ensimmäisiä puukkoja vuosilta 1993 - 1994

Myöhemmin puukkoni alkoivat muistuttaa yhä enemmän perinteisiä puukkoja (taistelepa siinä tuhatvuotista perintöä vastaan), joskin jo alussa luotu pöytäpuukkomalli on yhä edelleen tuotannossa. Perinteisempää puukkomalliani pyrin puolestaan ryydittämään muutamilla persoonallisilla detaljeilla sekä luomalla oman, saamelaispuukoista vaikutteita saaneen tuppimallini, jonka alaosassa käytän yleensä samaa materiaalia kuin puukon kahvassa. Lisäksi tapanani on ollut viime aikoina kohentaa tupen rakennetta lisäämällä sen puu- ja nahkaosan väliin puukon ylähelan materiaalia mukaileva kevyt heloitus.

Puukko, koivun juuri, uushopea, 2015

Terät

Varhaisissa puukoissani oli enimmäkseen tehdastekoiset terät, mutta hyväksi onnekseni törmäsin vuonna 1995 Fiskarssa puukkoseppämestari Jukka Hankalaan, joka ehdotti yheistyötä ja lupautui valmistamaan suunnittelemieni mukaisia teriä. Ryhdyinkin nopeasti tuumasta toimeen. Ensimmäinen "omista" terämalleistani oli melko perinteinen, ehkä hieman travaomaista virtaviivaisempi, hamaraltaan laskeva puukon terä, toinen edellistä leveämpi, "metsästyspuukon" terä. Käytin puukoissani pääsääntöisesti Jukan valmistamia teriä kunnes aloin itse valmistaa teriä vuonna 2005. Vuodesta 2007 eteenpäin kaikissa puukoissani (lukuun ottamatta damaskus-teriä) on ollut itse takomani terä.

Puukko, käärmepuu, puhvelin sarvi, (terä: Jukka Hankala), 2004

Valmistamani terät ovat enimmäkseen 1080 tai 80CrV2 hiiliteräksestä taottuja ja perinteisesti vyöhykekarkaistuja. Aivan viime aikoina olen valmistanut teriä myös suoraan hiomalla RWL 34 pulveriteräksestä. Perinteisesti työstetty hiiliteräs on puukon terässä toisaalta mielestäni turvallisin valinta, etenkin puuntyöstöä ja muuta yleiskäyttöä ajatellen. Myös laadukas ruostumaton teräs on toki erinomainen materiaali, etenkin erilaisissa erikoisveitsissä, kuten metsästysveitsissä. 

"Metsästys puukko", (ruostumaton terä: Jukka Hankala), 2005

Terien ominaisuuksista

Erilaisten teräksien ominaisuuksista on keskusteltu väsymykseen asti alan palstoilla, mutta yksi tärkeä terän ominaisuus on tullut näissä väittelyissä vähemmän mainituksi, nimittäin terän suun viimeistely. Toki esim. teräkulman suuruus, terän laskun suoruus/koveruus ja terän mahdollisen murtokulman pituus ja astekulma ovat terän muiden ominaisuuksien ohella merkittäviä tekijöitä, mutta tutkittuani ja testattuani useita suomalaisia puukkomalleja, saatoin todeta, että jo puukon teränsuun huolellinen viimeistely on voinut selittää monen puukkomallin erityisen hyvän maineen. Mikään terähän ei leikkaa hyvin vaikka kaikki muut ominaisuudet olisivat kohdallaan, ellei sen viimeistely ole tehty oikein ja huolella. Tästä viisastuneena olen pyrkinyt kiinnittämään teräsuun viimeistelyyn erityistä huomiota omissa puukoissani. 

Muut materiaalit

Käytän puukoissani mielelläni monia erilaisia puumateriaaleja (tosin yleensä vain yhtä materiaalia samassa puukossa). Jokainen puupala on erilainen ja aina silloin tällöin onnistuu löytämään aihion, joka suorastaan huutaa pääsyä kahva- ja tuppimateriaaliksi upeine syymuotoineen ja kauniine väreineen. Perinteinen visakoivu on silti säilynyt yhtenä suosikkimateriaalina, ja olenkin käyttänyt sitä vuosien varrella enemmän kuin mitään muuta puulajia. Toinen ehdoton suosikkimateriaalini on tuohi, joka on aktiivisesti bakteereja torjuvana aineksena lähes tuhoutumaton. Samalla se on lämmin, luistamaton ja pehmeä koskettaa; yksinkertaisesti täydellinen kahvamateriaali.

Pöytä puukko" 1995 (visakoivun oksa)

Ajoittain käytän puukkoihini mielelläni myös hieman harvinaisempia materiaaleja, kuten hiilikuitua, mammutin hammasta, erilaisia muovisekoitteita, norsunluuta ja stabiloitua puuta. Kaikki riippuu siitä mitä materiaalilla itsellään on tarjottavaa. Puukon optimaalinen tasapaino suhteessa ergonomiseen kahvaan voi joskus olla vaikea saavuttaa raskaalla materiaalilla kuten mammutin hampaalla tai fossiloituneella luulla, mutta kieltämättä ne tuovat veitseen oman ilmeensä ja arvonsa, etenkin, mikäli se on tarkoitettu pääasiassa keräilyesineeksi. 

"Mammuttipuukko", mammutin hammas, abalon, uushopea, 2014

Käsittelen puukon puuosat yleensä upottamalla ne vähintään vuorokaudeksi puoliöljyyn (keitetyn pellavaöljyn ja puutärpätin sekoitukseen). Osien kuivuttua vähintään viikon suoritan viimeistelyn kiillottamalla ne mehiläisvahalla vahalla. Puuosat, jotka eivät ime puoliöljyä (kuten esim. eebenpuu) käsittelen tarvittaessa kaksikomponenttiöljyllä (esim. Knife handle oil). Heloihin käytän enimmäkseen uushopeaa, messinkiä, alumiinia tai dur-alumiinia, joskus myös pronssia, tinaa, hiilikuitua, hirven tai puhvelin sarvea tai hirven reisiluuta.

Vaikutteita

Vaikutteeni tulevat pitkälti eri aikakauden suomalaisista puukoista, mutta etenkin pöytäpuukkomallini ja kääntöveitseni ovat saaneet vaikutteita mm. japanilaisesta estetiikasta ja modernista muotoilusta (kuten Timo Sarpanevan, Philippe Starckin ja Ron Aradin töistä) sekä hieman yleisemmällä tasolla myös muusta modernista taiteesta. Kauneutta ja hyviä ideoita voi löytää monesta paikasta, ja koko ympäröivä todellisuus vaikuttaa lopulta tavalla tai toisella omiin mieltymyksiimme. Jopa musiikki voi toimia suunnitelman innoittajana, tai vähintäänkin työnteon motivoijana. Lopuksi yritän kuitenkin pitää aina mielessäni vanhan ja hyväksi koetun teoreeman: muoto seuraa funktiota. Tästähän perinteinen suomalainen puukko on parhain todiste.

Vanhan mallin mukaan valmistettu Ilmajoen puukko, 2007

Puukko aseena

Puukkojen osittainen huono maine etenkin kulttuuriväen ja tutkijoiden keskuudessa johtunee pitkälti sen ylikorostetusta roolista murha-aseena. Onkin hyvin valitettavaa, että lähes jokainen Suomessa teräaseella tehty hyökkäys merkitään kirjoihin "puukotuksena", vaikka aseena olisi käytetty keittiöveistä tai jopa ruuvimeisseliä. Etenkin kotipiirissä tapahtuneet surmat on tehty enimmäkseen tavallisella keittiöveitsellä mutta puukko saa silti maksaa näistä veroa maineensa mustauksena. Toki puukkoa voi käyttää myös aseena, mutta miettikääpä kuinka monessa asunnossa on suoraan käden ulottuvilla erilaisia teräviä keittiöveitsiä suhteessa puukkoihin. No, tähän on kai toisaalta pakko suhtautua hieman ambivalentisti, sillä osin tästä ylikorostetusta maineesta johtuen ulkomaillakin tuntuu olevan edelleen suuri kiinnostus suomalaista puukkoa kohtaan. Mm. Venäjällä, kiinnostus puukkoa kohtaan näyttää johtuvan nimenomaan suomalaisten maineesta vaarallisina puukonkäyttäjinä. Tähän kohtaan lieneekin sopivaa kertoa eräs tarina "suomalaisista puukkojunkkareista" muutaman vuoden takaa: Eräs hyvä ystäväni, ammatiltaan arkkitehti, oli Tanskassa viettämässä baarissa iltaa toimistonsa muiden arkkitehtien kanssa. Ilta sujui mukavasti ääntä pitäen ja naureskellen, mutta kohta arkkitehtejä alkoi ihmetyttää muiden ravintolavieraiden vaisuus. Lopulta kävi ilmi, että paikalliset asiakkaat olivat kauhuin partailla, koska pelkäsivät, että milloin tahansa saattaisi alkaa näiden pelottavien suomalaisten keskuudessa verinen puukkotappelu. Tämä kuvannee hyvin suomalaisen puukon aiheuttamia vääriä mielikuvia, kun nämä viikinkien jälkeläiset olivat pelosta suunniltaan muutamien arkkitehtinörttien hauskanpidosta.

Toisaalta, kuten todettu, puukkoa, kuten mitä tahansa muutakin terävää esinettä, voi käyttää myös aseena, joten ei ole suinkaan huono ajatus oppia puolustautumaan teräasehyökkäystä vastaan. Aloitin itse taistelulajien harrastamisen judosta vuonna 1971 ja vuodesta 1979 olen harrastanut Turun Budokwaissa päälajinani Wado-Ryu karatea, joka ju-jutsu-pohjaisena lajina sisältää myös veitsitekniikoita. Lisätietoa olen hakenut erilaisilta asetekniikka leireiltä Krav Magasta Razmafzariin ja opetankin nykyään kaikille oppilailleni vähintäänkin perustaidot veitsihyökkäystä vastaan. Näistä taidoista tärkein on tietysti tilanteen väistäminen ja pakeneminen heti kun pystyy, mutta joskus tämä ei ole mahdollista muiden ihmisten suojelemiseksi, joten muitakin vaihtoehtoja on hyvä harjoitella. 

Puukon historian tutkiminen

Loukattuani vakavasti selkäni vuonna 2005 jouduin vuodepotilaaksi pitkäksi aikaa ja kaipasin kipeästi jotain tekemistä. Luettuani läpi kaikki löytämäni suomalaisista puukoista kirjoitetut tekstit tajusin, että puukon historiaa ei tosiasiassa oltu vielä tutkittu kuin pintapuolisesti. Etenkin vuotta 1880 edeltävästä ajasta oli löydettävissä äärimmäisen vähän tietoa. Tiesin kuitenkin, että mm. Suomen Kansallismuseossa oli laajat, jo 1800 luvun alkupuolelta asti kerätyt puukkokokoelmat, joita ei lukemani perusteella kukaan ollut vielä tutkinut perustelluin tieteellisin menetelmin. Kaiken lisäksi sama päti oletettavasti myös muihin alueellisiin museoihin, joista kaiken todennäköisyyden mukaan olisi löydettävissä vielä lisää alan aarteita. Heti terveyteni salliessa marssinkin Kansallismuseoon ja aloitin innosta puhkuen sen puukko kokoelmien tutkimisen, valokuvaamisen ja mittaamisen, minkä jälkeen jatkoin työtäni muiden museo- ja yksityiskokoelmien parissa. Projekti kesti lopulta neljä vuotta ja tuloksena oli kirja Puukon Historia (Apali Oy, ISBN: 978-952-5026-93-1). Teos valittiin vuonna 2010 Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi, mistä olin erityisen ylpeä, etenkin, koska vielä palkinnon julkistamistilaisuudessa eräs toimittaja ihmetteli miten tällainen "puukkokirja" on voitu valita Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi. Vastauksena valitsijalautakunnan puheenjohtaja lausui hieman närkästyneenä: "Lue se! Se on hyvä".

Vuonna 2012 sain valmiiksi kirjan täydennysosan (Puukon Historia 2, Apali Oy, ISBN: 978-952-5877-20-5) ja vuosien 2012 - 2014 välillä käänsin puukkoseppä Theo Eichornin avustuksella kirjan ensimmäisen osan englanniksi. Pitkäli englanninkäännöksen ansiosta sain vuonna 2015 solmittua sopimuksen Wieland Verlag kustantamon kanssa 1. kirjan kääntämisestä saksaksi. Kirja ilmestyi keväällä 2016 nimellä Das Puukko. Se on 224 sivuisena huomattavasti lyhyempi kuin alkuperäisteos, mutta perusteksti ja tärkeimmät kuvat saatiin siihenkin sisällettyä. 

  

Puukon Historia, osat 1 ja 2 

Das Puukko, Wieland Verlag 2016

Puukkojen ja muiden teräaseiden historian tutkiminen teki minusta myös innokkaan keräilijän. Kokoelmissani on nykyään n. 360 puukkoa ja n. 170 muuta teräasetta eripuolilta maailmaa. Kokoelman helminä on mm. Ivar Haringin hevosenhammaskahvainen Rautalammin puukko, helmiäiskahvainen "taitto Bowie" sekä Bob Lovelessin drop point veitsi 1980-luvulta, joka on, erikoista kyllä, kokoelmieni arvokkain esine. 

Puukkojen valmistus

Valmistan puukkoja osa-aikaisesti. Ammatiltani olen arkkitehti ja akustiikkakonsultti. Perimmäisenä syynä puukontekooni on palava halu suunnitella ja valmistaa jotakin kaunista ja käytännöllistä sekä tehdä jotain täysin erilaista kuin päivätyöni Akukon Oy:ssä tietokoneiden, suunnittelukokousten ja työmaavalvonnan parissa. Myös moderni muotoilu on aina ollut lähellä sydäntäni ja nautinkin erityisesti siitä, että voin aluksi suunnitella esineen, sitten toteuttaa sen, ja lopuksi vieläpä käyttää sitä muiden esineiden valmistamiseen. Joskus olenkin vuollut seuraavan puukkonkahvani lähes valmiiksi asti aikaisemmin valmistamallani puukolla. Minusta se on aika "mageeta".

Toinen asia, joka innostaa jatkamaan tätä työtä on sen kertakaikkinen vaikeus. Aina löytyy joku parempi tekijä. Joku joka tekee kauniimpia veitsiä tai joku, joka suoriutuu helposti tehtävistä, joissa itse takeltelet ja harhailet. Mutta toisaalta, kun vain jaksat hioa taitojasi sinulla on mahdollisuus... jos nyt ei suorastaan ylittää muiden tasoa, niin ainakin päästä lähelle sitä.  

Puukko, tammen pahka, uushopea, 2009

Tulevaisuuden suunnitelmat

Tällä hetkellä työskentelen mm. uudentyyppisen "perhospuukon" parissa. joka sekin on tavallaan perinteinen, sillä Hackman valmisti vastaavaa, perhosveitsen rakennetta hyödyntävää mallia jo 1940-luvulta lähtien, aluksi alumiini/muovi -kahvaisena, myöhemmin kokonaan muovikahvaisena. Omassa mallissani olen pyrkinyt yksinkertaistamaan kyseistä rakennetta visuaalisesti korvaamalla esimerkiksi kahvan pään salvan voimakkailla magneeteilla. Niin ikään olen poistanut terästä perinteisen perhosveitsen kolme pyöreää tappia ja korvannut ne yhdellä suorakaiteen muotoisella osalla, joka on poistettavissa terän huoltoa varten. Kahvarakenne on puolestaan monikerroksinen, mutta piilotapitettu niin, että näkyviin jäävät vain kahvalevyjen akselien säädettävät ruuvikiinnitykset.

Perhospuukko, prototyyppi 2013

Toinen viimeaikainen uutuuteni on uudenlainen pöytäpuukkojeni pintakäsittely, joka sisältää erilaisten valokuvaprinttien liimaamisen puuytimen ympärille, minkä jälkeen pinta hiotaan ja lakataan n. 8 - 12 kertaa sileän ja kestävän pinnan aikaansaamiseksi. (kuvagalleriasta löydät lisää kuvia uusimmista puukoistani)

Pöytäpuukko "valokuvalakkatyöpinnoitteella", 2013

Jatkossa haluaisin mielelläni suunnitella puukkoja tai veitsiä teollisille valmistajille. Esimerkiksi Fiskarsilla ei ole mallistossaan enää ainuttakaan puukoksi luokiteltavaa veistä, vain erinäisiä "rakentajan veitsiä", jotka eivät täytä Puukon Historia kirjassa esittämiäni puukon määrityksiä. Esimerkiksi uudentyyppisen modernin puukon suunnittelu tälle teollisesta muotoilustaan tunnetuksi tullulle tehtaalle olisi varsinainen unelmatyö. Ainahan voi toivoa...

Terveisin

Anssi Ruusuvuori

Helsinki Knife Show 2015

Anssi Ruusuvuori

Verkkotie 38, 21500 Piikkiö, Finland

+358-50-5208057

sähköposti: anssi.ruusuvuori@akukon.fi

 

Tilastoja

 

Osa-aikainen tekijä

Jäsenyydet: Finnish Knifemakewr's Guild (varapuheenjohtaja), Suomen Puukkoseura

Puukkoja valmistettu: yli 200 (hinnat n. 200 - 1650 eur, enimäkseen 250 - 350 eur)

Valmistus vuosittain: n. 8 - 12 puukkoa.

Puukkoja myynnissä vuosina 1996 -2014 Design Forum kaupassa Helsingissä, nykyään vain suoraan tekijältä

CV: Puukkokulttuuriin liittyvä toiminta

Fiskarsin Pohjoismaiset Puukkopäivät 1994- 2015 (viralliset SM-kilpailut vuodesta 2000 lähtien)

Sijoitukset kilpailusarjoissa:

1995  3. Palkinto avoimessa sarjassa

1996  3. Palkinto korupuukkosarjassa

1997  2. Palkinto käyttöpuukko sarjassa sekä 2. palkinto metsästyspuukkosarjassa.

2002  1. palkinto (Suomen mestaruus) Metsästyspuukko sarjassa

2003  1. kunniamaininta mestarien avoimessa sarjassa

2005  2. palkinto mestarien korupuukkosarjassa

2007  2. palkinto mestarien perinnepuukkosarjassa

2011  3. palkinto mestareiden avoimessa sarjassa

2015  Kunniamaininta heloitetu käyttöpuukot sarjassa

2015  Valinta vuoden puukkosepäksi (Suomen Puukkoseura)

Puukkojen valinta Suomen muotoilun edistämiskeskus Design Forumin Nuorten Forum 96 näyttelyyn Helsinki, 1996 (mm. Helsinki, Vaasa ja Pariisi)

Puukkoja myynnissä Helsingin Design Forumin myymälässä ja nettikaupassa vuodesta 1996 lähtien.

Puukkoprojektit

Puukot valittiin Design Forumin valikoimista esittelyyn ja myyntiin Hombu tavarataloon Japaniin 1997 (valitsija Timo Sarpaneva). Projekti ei kuitenkaan toteutunut.

Puukkomalliston suunnittelu yhdessä Risto-Matti Ratian kanssa Roselli Oy:lle. Neuvottelukäynti Rosellin tehtailla Ratian kanssa 2000. Projekti on edelleen kesken. Toteutuminen epätodennäköistä.

Kansallismuseon suuri puukkonäyttely 2006 – 2007: ideoija, avajaistapahtuman organisoija ja vastuuvetäjä Suomen Puukkoseuran puolesta.

Puukkonäyttely (omista kokoelmista) yhdessä JP Peltosen kanssa Fiskarsin museossa kesässä 2011.

Puukkonäyttelyt (omista kokoelmista) yhdessä Teuvo Sorvarin kanssa Arma Aboassa 2009 – 2014.

Myyntinäyttelyt

Helsinki Knife Show 2010 – 2015

Fiskars 2013, 2015

Solingen Kniofe Show 2014

Opetus- ja asiantuntijatehtävät

Toimiminen Lounais-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen puukkokisällikoulutuksen arviointiraadissa 2007.

Toimiminen Suomen ensimmäisen puukkoseppämestarikurssin luennoitsijana ja arviointiraadissa Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa 2008 – 2009.

Toimiminen Fiskarsin puukonvalmistuksen SM-kilpailujen tuomaristossa 2008, 2009, 2010 ja 2012.

Toimiminen luennoitsijana Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopistossa puukkosepän ammattitutkintokurssilla 2012.

Muut luennot ja konferenssit

Luento puukon historiasta Suomen Puukkoseuralle, Tampere-talo19.2.2006.

Kansallismuseon puukkoseminaari, pääpuheenvuoro10.2.2007.

Kansallismuseo, Esinetutkimus nyt! –konferenssi: Puukkojen uusi jaottelu terämuodon perusteella 06.10.2011.

Turun pääkirjasto, esitelmä Puukon Historia 1 ja 2 kirjojen synnystä, Lounais-Suomen tietokirjailijat ry, aluetilaisuus 09.11.2012.

Esitelmä Puukkokirjoista Piikkiö-Seuran Sanoja Piikkiöstä seminaarissa, Pontela, Piikkiö 21.11.2012.

Esitelmä ”Puukoista – niiden historia ja tulevaisuus” Lämpökäsittely ja takomopäivillä 12.9.2013, Hotelli Vaakuna, Pori, järjestäjänä teknologiateollisuus ry.

Lehtiartikkelit

Suomen keskiaikaiset puukot 1300 – 1500 luvun Turussa, Puukkoposti 02/2005

Ruusun juurta männyn pahkaa, Matkaan 12.4.2010

Pajapuukkojen valtakausi 1770 – 1900, mallia ja muotoa etsimässä, Metsästys ja Kalastus 1/2007

Suomalaisen puukon läpileikkaus, ARMA. Turun Asemessut, ohjelmalehtinen 19.4.2009

Mietteitä Fiskarsin SM 2010-puukkojen arvioinnista ja puukon estetiikan saloista, Puukkoposti 02/2010 

Puukkoseppämestarit, osa 1, Pekka Tuominen, Kaliberi 2/2010  

Puukkoseppämestari JT Pälikkö kulkee omia polkujaan, Kaliberi 4/2010

Puukkoseppämestari Arto Liukko, Kanttori ja puukontekijä, Kaliberi 6/2010

Puukkoseppämestarit. Jukka Hankala, Kaliberi 8/2010

Puukkoseppämestarit, Pasi Jaakonaho, Kaliberi 2/2011

Leuku, saamelaisten tärkeä työkalu, Raito 2013, Maakunnallinen museolehti, Lapin maakuntamuseo

Helsinki Knife Show, LAME d'autore, Italia 2014

Helsinki Knife Show, Kaliberi 2/2014

Julkaisut

Puukon Historia, Apali Oy 2009, ISBN: 978-952-5026-93-1

Puukon Historia 2, Apali Oy 2012 ISBN: 978-952-5877-20-5

©2016 AR-puukot / AR-knives - suntuubi.com